Koronan jälkeinen uusi normaali – ennakointi, verkostot ja pakollinen digiloikka

Elämme parhaillaan koronapandemian kriisiaikaa, mutta aikanaan se päättyy ja rajoituksia aletaan purkaa asteittain.  Useimpien yritysten prioriteetti juuri nyt on kuitenkin kriisinhallinnassa, liiketoiminnan vakauttamisessa ja jatkuvuuden varmistamisessa. Koronavirus on tähän mennessä vienyt kriisiin yhtiöitä (kaupan alat, matkailu, ravintolat ja muu palvelu), jotka ovat menettäneet asiakkaansa äkillisesti rajoitustoimien takia. On vaikea hahmottaa, mikä nykyisestä elinkeinoelämästä ei olisi nyt muutoksen kohteena. Osa vaikutuksista on vielä tulossa viiveellä, globaaleissa arvoketjuissa mahdollisesti toteutuvat riskit (asiakkaiden maksukyvyttömyys ja katkokset tuotantoketjuissa) puolestaan laajentavat ongelmat yrityksestä toiseen. Talouskysymyksissä ensimmäisinä tulevat esiin kassavirranhallinta ja rahoituksen turvaaminen. Mikäli myynti ja liikevaihto laskevat radikaalisti, on edessä varsin nopeasti yritystoiminnan sopeuttaminen, tavalla tai toisella.  Valtio (Team Finland-verkosto) on pyrkinyt omalta osaltaan vastaamaan nopeasti poikkeukselliseen tilanteeseen moninaisilla tukitoimilla. Yritysten tukien haku sekä mm. lomautusten lisääntyminen ja yrittäjien pääsy työttömyysturvan piiriin ovat lisänneet huomattavasti asiakaspalvelun tarvetta niin Business Finlandissa, ELY-keskuksissa kuin TE-toimistoissakin.

Ennakointi ei ole tulevaisuuden ennustamista

Koronakriisiin on ollut vaikea varautua. Sen seuraukset ovat nostaneet esiin joustavuuden ja ennakoinnin tärkeyden monissa yritysten liiketoimintastrategioissa ja päivittäisessä toiminnassa. Koronakriisi on ehditty jo monella taholla julistaa mustaksi joutseneksi. Käsite/ilmiö liittyy tulevaisuuden tutkimukseen (Nassim Nicholas Taleb, 2007) ja sillä tarkoitetaan erittäin epätodennäköistä tapahtumaa, jolla on valtava kielteinen vaikutus. Koronakriisi muuttaa monta asiaa, mutta täysin odottamaton se ei kuitenkaan ollut, viimeisin Suomeen vaikuttanut pandemia on vuoden 2009 influenssa, jonka aiheutti ns. sikainfluenssavirus. Maailman terveysjärjestön (WHO) ja Maailmanpankkiryhmän (WBG) perustama Global Preparedness Monitoring Board (GPMB) julkaisi syyskuussa 2019 raportin, jossa Raportissa arvioitiin, että todennäköisenä uhkana on maailmanlaajuinen terveyskriisi, hengitysteiden kautta nopeasti tarttuva, erittäin tappava pandemia.

Akuutin tilanteen jälkeen yritysten tulisi pysyvästi vahvistaa yrityksen selviytymis- ja vastustuskykyä läpi kaikkien liiketoiminta-alueiden ja -toimintojen kriisin pitkittymisen ja uusien kriisien varalta. On myös ymmärrettävä, miltä osin toimintaympäristömme tulee kriisin jälkeen jäämään pysyvästi muuttuneeksi ja muotoilla uudelleen oma strategia osaksi tätä uutta normaalia. Se voi tarkoittaa mahdollista siirtymistä aivan uudentyyppisiin liiketoimintakonsepteihin. Toki perustoimintoja säilyy entisellään pandemian jälkeenkin, mutta muutoksia nykytilaan tulee.

Parantaakseen selviytymiskyvykkyyttään, olisi yritysten Kimmo Kuisman mukaan otettava huomioon oman toiminnan, luonnollisten ekosysteemien ja sosiaalipoliittisten järjestelmien keskinäinen vuorovaikutus. Tulevaisuuskestoisuus (ennakointi) tarkoittaa sitä, että tutkitaan, miten mahdolliset tulevaisuuden skenaariot, jopa koronaviruksen kaltaiset tapahtumat, voisivat avautua järjestelmällisellä tasolla ja mitä mahdollisia vaikutuksia niillä voi olla yritykselle. Se tarkoittaa mahdollisten epävarmuustekijöiden ja muutosten tutkimista työ-, aineellisessa, lainsäädännöllisessä ja taloudellisessa ympäristössä ja vaihtoehtoisten ratkaisujen suunnittelua etukäteen tällaisia skenaarioita varten.

Ennakointi ei ole tulevaisuuden ennustamista, joka lukitsee näköalat yhteen mahdolliseen vaihtoehtoon. Ennakoinnin tarkoituksena on luoda turvaa, se ei ole vainoharhaisuutta, vaan erilaisten tulevaisuudenkuvien (skenaarioiden) pohtimista. Se on siis henkistä (ja tarvittaessa myös käytännöllistä harjoittelua, vrt. pelastusharjoitus) jolla valmistaudutaan erilaisiin tulevaisuuden uhkiin ja mahdollisuuksiin, kiteytettynä yksinkertaiseen kysymykseen: entä jos? Maailma ei ole koronan jälkeen entisensä, mutta kaikki epidemia aiheuttama muutos ei ole välttämättä negatiivista. Kamppaillessamme tässä kriisissä meidän tulee jaksaa positiivisesti katsoa tulevaisuuteen, jossa liiketoiminnan alueilla on tulossa uusia palvelu- ja tavaratarpeita ja uutta työtä. Toiminnassa olevien yritysten lisäksi liiketoimintaan tulee myös uusia menestyviä yrityksiä.

Verkostot

Rupert F. Chisholm (1998) näkee verkoston joukkona itsenäisiä organisaatioita, jotka työskentelevät yhdessä saavuttaakseen tavoitteita, jotka olisivat mahdottomia saavuttaa ilman toteutettua yhteistyötä. Jos jokainen organisaatio antaa oman panoksensa muodostettuun kokonaisuuteen ja jos yhdessä työskenteleminen toimii, verkostosta voi tulla merkittävä tekijä menestymiselle. Harri Junttilan mukaan nykyisen kaltaiset tuotantoverkostot ovat syntyneet, kun päähankkijat ja alihankkijat ovat pyrkineet leikkaamaan kustannuksia sekä helpottamaan tuotannon skaalaamista. Verkostojen on sanottu kestävän yllättäviä iskuja huomattavasti paremmin kuin monotonisesti tai yhdessä paikassa järjestetty toiminta. Vallitseva koronakriisi on kuitenkin paljastanut, että ainakin nykyinen globaali verkosto on varsin heikko. Kun tosielämän tuotantoketju jostain syystä katkeaa, heijastusvaikutus leviää hyvin nopeasti joka suuntaan.

Nykyään puhutaan paljon myös erilaisista ekosysteemeistä, joissa toisiaan täydentävät tuotteet ja palvelut muodostavat kokonaisuuden ilman hierarkkista koordinointia. Tässä verkostomaisessa, taloudellisessa rakenteessa toimijat (esimerkiksi liiketoiminnot, organisaatiot, koneet, laitteet) jakavat muun muassa dataa, osaamista ja palveluita yhteisten tavoitteiden aikaansaamiseksi. Yhteinen tavoite voi olla vaikkapa sellainen ylivertainen ratkaisu asiakkaalle, jota organisaatio ei kykene yksin tarjoamaan, tai täysin uusi liiketoiminta- tai palvelumalli, jonka ekosysteemin toimijat yhdessä pystyvät tarjoamaan loppuasiakkailleen. Digitalisaatio näyttelee tässä merkittävää osaa; ei ole välttämättä erillistä digitaalista liiketoimintaa, vaan kaikki liiketoiminta on yhä enemmän digitaalista.

Pakollinen digiloikka

Kriisi on tarjonnut organisaatioille tilaisuuden kokeilla uusia palvelukonsepteja ja myyntikanavia, vaikka kokeilu onkin jossain mielessä tapahtunut pakon sanelemana. Äärimmäisten vaikeuksien edessä ketterät yksilöt ja yritykset ovat innovoineet uudenlaista liiketoimintaa ja löytäneet uusia tapoja sekä kanavia markkinoida ja myydä. Useita näistä yhdistää digiloikan ottaminen. Digitalisoinnin hyödyntäminen on toki ollut käynnissä aikaisemminkin, mutta nyt se on saanut lisää painopistettä. Petri Salon mukaan digitalisaation antamaa lupausta lunastetaan nyt. Koronakriisi on vauhdittanut aivan kaiken tekemisen digitalisoitumisen osalta. Huoli fyysisestä turvallisuudesta viranomaismääräyksillä vahvistettuna muuttaa ihmisten käyttäytymistä kokonaan erilaisella vaikuttavuudella kuin aikaisempi, haalea lupaus tuottavuuden noususta. Etätyö-ja kokoukset, etäopiskelu ja etänä tapahtuva vapaa-ajan harrastaminen on vapauttanut luovuuden sen suhteen, miten arkipäiväiset asiat saadaan nyt hoidettua digitaalisesti. Koko maailman sulkenut epidemia on suorastaan räjäyttänyt Teams-kokousten ja Whats­App-videopuheluiden suosion.

Seuraavaksi Salon mukaan tullaan oivaltamaan, mitkä näistä nyt saaduista e-elämän opeista voisivat olla elinkelpoisia myös epidemian jälkeisessä maailmassa, kun sosiaalinen eristäytyminen ei enää ole välitön turvallisuuskysymys. Työn tekemisessä tullaan siirtymään hybridiaikaan; palaamme osittain perinteiseen fyysiseen tekemisen malliin, mutta pidämme kuitenkin kiinni joistakin tehokkaiksi havaituista digitaalisen tekemisen malleista. Matkustaminen vähenee, etävalvonta, etäkokoukset ja -työt ja etäopettaminen/oppiminen lisääntyvät sekä hyväksi todetut käytännöt säilyvät myös poikkeusolojen jälkeen. Etätyö on todennäköisesti myös parantanut työntekijöiden etätyöskentelytaitoja ja monipuolistanut työtapoja (digitaalisten työvälineiden käyttö) sekä lisännyt näin työn tehokkuutta.

Edellisten jatkumona tullaan näkemään muitakin perustavanlaatuisempia muutoksia työympäristössämme. Yritykset tulevat miettimään uudelleen suhtautumisensa fyysisiin toimitiloihinsa. Samalla ne oivaltavat täysin uusia tapoja hyödyntää digitaalisia työskentelytapoja oman toimintansa organisoinnissa. Tämä tulee ajamaan myös työn murrosta ja hajautetun työn mahdollisuuksien kokeiluja. Muutos ravistelee toimialoja ja liiketoimintainnovaatiot tulevat lisääntymään toimijoiden etsiessä ja hyödyntäessä radikaalisti uuden normaalin esiin nostamia mahdollisuuksia. Sanotaan, että kun yksi yritys häviää, toinen voittaa. Nyt lähes kaikki häviävät jossakin mielessä, mutta myös voittajia löytyy. Koronan jälkeinen maailma on alustataloudessa ja verkkokaupassa, josta globaalinen toimija Amazon on merkittävä esimerkki.

Kuluttajakäyttäytymisen uusi aikakausi

Olemme nyt historiallisessa hetkessä, jonka myötä ostokäyttäytyminen muuttuu pysyvästi, ennustaa Ilona Hiila. Toisin sanoen, muutos, jonka povattiin tapahtuvaksi seuraavan 5-10 vuoden aikana tapahtuukin nyt muutaman kuukauden tai viimeistään vuoden sisällä. Kysynnän kasvu digipalveluissa ja verkkokaupoissa ei jää poikkeustilaksi vaan se on pysyvä muutos. Viimeistään nyt massat löytävät uusien palveluiden luo eikä vanhaan ole paluuta, kun uudet asiakkaat saadaan kerran käyttäjiksi. Muutos tulee myös b2b-puolelle. Kun perinteiset tavat saavuttaa asiakkaita ovat nyt haasteellisia, täytyy sidosryhmät pystyä tavoittamaan, sitouttamaan ja vakuuttamaan yhä vahvemmin digikanavia ja -materiaaleja hyödyntämällä. Tässäkin muutos jää osittain pysyväksi, esimerkiksi myynti-ja markkinointityössä digikanavat, -palvelut ja -tukimateriaalit tulevat olemaan myös jatkossa merkittävä osa varsinaista työtä. Verkkokauppoja avataankin nyt huimalla tahdilla. Myös uudet toimialat ovat löytäneet verkkokaupan.

Toisaalta, vaikka korona onkin rajoittanut ennennäkemättömällä tavalla ihmisten liikkuvuutta, tavaroiden ja palveluiden saatavuutta, on mahdollista, että ihmiset arvostavat koteihinsa linnoittautumisen jälkeen paikallista yhteenkuuluvuuttaan ja omia lähipalveluitaan aivan uudella tavalla, mikä voi saada aikaan lähiostoskeskusten, kivijalkaliikkeiden ja alueen terveydenhuolto- ja hyvinvointipalveluiden elpymisen.

Jari Hintsanen

Asiantuntija

Pirkanmaan TE-toimisto, yrityspalvelut

jari.hintsanen(at)te-toimisto.fi